Kaupunki johon muutimme on pieni 10 000 asukkaan kyläpahanen. Pääsimme talvella jo paikan päälle katsomaan minkälaisesta kaupungista on kyse. Sattui olemaan kaunis talvinen/luminen viikonloppu. Miehen tulevat työkaverit olivat ystävällisiä jne. Päätös oli tehty:)
Asunnon saanti täältä oli hankalaa. Kysyntää on huomattavasti enemmän kuin tarjontaa. Niin myynti- kuin vuokrapuolellakin. Meille kävi kuitenkin hyvä tuuri. Miehen työkaveri oli kuullut, että hänen naapurinsa joutuu muuttamaan perheineen etelä-Norjaan työnperässä ja heidän iso ihana talo oli tulossa vuokralle. Suhteita pitää käyttää kun kerran niitä on;)
Tämän talon saanti ratkaisi kaiken. Unelmiini oli vastattu. Iso valkoinen puutalo odotti meitä tulevassa kotikaupungissamme. Lapset olivat ihmeissään… muuttaa nyt ulkomaille. Joka toinen päivä kommentti oli ”en muuta mihinkään tyhmään Norjaan”, mutta kun he kuulivat, että talon pihassa on ikioma trampoliini niin myös he tekivät päätöksensä. ME MUUTAMME NORJAAN!
Siitä alkoi tämän tädin ostomania. Luulin, että vain Suomesta saa kivoja huonekaluja joten rahan menoa ei voinut estää:) Nyt kun olen asustellut täällä jo kolmatta kuukautta tajuan, että kyllä täältä saa kaikkea mitä tarvitsee. No ehkä säästimme hieman rahaa kun hankin kaiken Suomesta.. ehkä?